Yhteistyön esteitä ja palvelujärjestelmän muutostarpeita - hyvinvointialueiden palvelujohtajien näkemyksiä ikääntyvien kehitysvammaisten tukemisesta

Ikääntyvien kehitysvammaisten ihmisten tuki on Suomessa murrosvaiheessa. Sirpa Granö, Elisa Tiilikainen, Sonja Miettisen ja Elisa Konnun tutkimus “Yhteistyön esteitä ja palvelujärjestelmän muutostarpeita – hyvinvointialueiden palvelujohtajien näkemyksiä” (Focus Localis 1/2026) nostaa esiin tärkeitä havaintoja tekijöistä, jotka edistävät ja toisaalta estävät yksilökeskeisen tuen toteutumista hyvinvointialueilla.

🔍 Keskeiset löydökset tutkimuksesta:

1. Lainsäädäntö antaa mahdollisuuksia, mutta haastaa samanaikaisesti

Uusi vammaispalvelulaki tukee yksilökeskeistä työotetta, mutta esimerkiksi päivätoiminnan ikäraja koetaan ongelmalliseksi, koska se ei sovi yksilöllisiin vanhuuden siirtymiin.

2. Prosessit ja rakenteet ovat murroksessa

Hyvinvointialueilla monet toimintatavat ovat vielä hakeutumassa. Kun prosessit ovat keskeneräisiä, yksilöllinen tuki voi viivästyä ja päätöksenteko kuormittaa johtoa.

3. Säästöpaineet kaventavat valinnanmahdollisuuksia

Resurssien niukkuus näkyy henkilöstövajeena, palvelujen kilpailutuksina ja yksilökeskeisten ratkaisujen priorisointina vain kiireellisiin tarpeisiin.

4. Yhteistyö yli palvelurajojen on avainasemassa

Sote-uudistuksen tavoittelemasta integraatiosta on osin menty taaksepäin. Osaoptimointi, epäselvät rajat ja tietojärjestelmien pirstaleisuus vaikeuttavat kokonaisvaltaista tukea.

5. Asenteet ja mentaalimallit vaikuttavat yllättävän paljon

Yksilökeskeinen tuki estyy, jos asiakkaan oletetaan “kuuluvan pois kotoa päivisin” tai jos kehitysvammaiset nähdään ensisijaisesti vammaisuuden eikä ikääntymisen näkökulmasta.

6. Onnistuminen edellyttää johtajuutta ja kulttuurista muutosta

Johtajien aktiivinen jalkautuminen, yhteiset käytännöt ja koulutus voivat purkaa vanhoja rakenteita ja vahvistaa yksilöllisyyden ja yhdenvertaisuuden periaatteita.

🌱 Mitä tutkimus osoittaa palveluiden näkökulmasta?

Ikääntyvien kehitysvammaisten henkilöiden hyvä elämä edellyttää:

• joustavaa lakien soveltamista

• perus- ja erityispalvelujen aitoa yhteistyötä

• osaamisen vahvistamista peruspalveluissa

• johtajuutta, joka uskaltaa haastaa vanhat rakenteet

• yksilön äänen korostamista kaikessa päätöksenteossa

🔔Tutkimus muistuttaa, että yksilökeskeinen tuki ei ole pelkkä periaate vaan se on konkreettisia tekoja, valintoja ja arjen järjestelyjä, jotka voivat ratkaisevasti vaikuttaa ikääntyvän kehitysvammaisen ihmisen hyvinvointiin ja elämänlaatuun.

📖 Sirpa Granö, Elisa Tiilikainen, Sonja Miettinen, Elina Kontu (2026). Yhteistyön esteitä ja palvelujärjestelmän muutostarpeita – hyvinvointialueiden palvelujohtajien näkemyksiä ikääntyvien kehitysvammaisten tukemisesta. Focus Localis 1/2026.