Työryhmä 2

Kompleksisuusajattelu osana arjen, hallinnon ja kokonaisturvallisuuden yhteenkietoutumista

Maailmaa, yhteiskuntia ja yhteisöjä kuvataan usein yhteenkietoutuneiksi ja verkostoituneiksi. Kymmenen vuotta sitten Kai Eriksson (2009) kirjoitti verkostoituneen maailman olevan ilman ulkopuolta. Usein kuulee myös sanottavan, että kaikkihan vaikuttaa jollain tavalla kaikkeen. Turvallisuuden toimialalla sisäinen ja ulkoinen turvallisuus, tai vaikkapa sotilaallinen ja siviilikriisinhallinta, nähdään yhteenkietoutuneina ilmiöinä ja tasoina, joita ei voi analyyttisestikaan erottaa toisistaan.

Kokonaisturvallisuusmallin mukaisesti yhteiskunnan elintärkeistä toiminnoista huolehditaan ja turvallisuus luodaan yhteistyössä viranomaisten, elinkeinoelämän, järjestöjen ja kansalaisten kanssa. Turvallisuus kuuluu siis kaikille, ei vain nimellisesti turvallisuusviranomaisille.

Kompleksisuusajattelu puolestaan on tapa ymmärtää maailma kokonaisuutena, jossa asiat ja ilmiöt ovat yhteenkietoutuneita, eikä kokonaisuutta voida ymmärtää pilkkomalla se osiinsa ja tarkastelemalla näitä yksitellen. Kompleksisuusajattelun ytimessä on ymmärrys tutkimuskohteesta kokonaisuutena, joka on aina jotain muuta kuin vain osiensa summa.

Yhteenkietoutuneisuus, verkostomaisuus ja kompleksisuus asettavat arjen, hallinnon ja turvallisuuden hahmottamisen sekä ymmärtämisen moninaisten haasteiden eteen. Toivommekin työpajaan esityksiä valmistuneista, käynnissä olevista tai vasta suunnittelun asteella olevista tutkimuksista, jotka lähestyvät esimerkiksi seuraavia kysymyksiä: Millaisilla tutkimusasetelmilla ja menetelmillä lähestymme kytkeytyneitä, yhteenkietoutuneita ja monitoimijaisia yhteiskunnallisia turvallisuusilmiöitä? Millaista analyyttista, käsitteellistä ja teoreettista ymmärrystä näistä ilmiöitä kompleksisuusajattelu meille tarjoaa? Kuinka kompleksisuusajattelu viedään osaksi arjen, hallinnon ja turvallisuuden yhtymäpintoja ja käytäntöjä? Millaiselta kompleksisuusajattelun kautta näyttäytyy kokonaisturvallisuusmalliin oleellisesti kuuluva kansalaisyhteiskunnan, julkisen sektorin ja yritysmaailman yhteistyö turvallisuuden ylläpitämisessä? Entä miten kompleksisuusajattelu edesauttaa systeemisten riskien tunnistamista ja ymmärtämistä osana kokonaisturvallisuuden kenttää?

Tutkimuksesi voi olla käsitteellinen, teoreettinen, empiirinen tai menetelmiä kehittävä. Ryhmän työskentelytavassa panostamme dialogisuuteen jättäen runsaasti tilaa avoimelle keskustelulle esitetyistä teemoista. Tämä rajoittaa mukaan mahtuvien esitysten määrää, mutta samalla tarjoaa paremman ympäristön yhteiselle merkityksen luomiselle kompleksisista ilmiöistä sekä yhteiskehittämiselle ja yhdessä oppimiselle.

Työryhmän vetäjät:

-          Erikoistutkija Alisa Puustinen Pelastusopisto, alisa.puustinen@pelastusopisto.fi

-          Yliopistonlehtori Harri Raisio, Vaasan yliopisto

-          Turvallisuuskomitean pääsihteeri Vesa Valtonen

Ilmiölähtöisyys turvallisuuden osatekijänä

Ilmiölähtöisyys ja systeeminen ajattelu ovat viime vuosina nousseet julkisen toimintapolitiikan kehittämisen keskiöön. Asioiden keskinäisriippuvuus, johtamisjärjestelmien nivoutuminen toisiinsa ja yhteiskunnallisten ongelmien luonne yhä useammin kompleksisina ja yhteen kietoutuneina ovat asettaneet yhteiskunnallisen ja toimintapoliittisen systeemisyden, vuorovaikutuksen ja dialogin ymmärtämisen tarpeen yhä vahvemmin johtamisen päiväjärjestyksen kärkeen. Myös kokonaisturvallisuus voidaan itsessään tulkita tällaiseksi ilmiöksi, tai siihen liittyvien teemojen ja yhteiskunnallisten haasteiden kautta (jolloin kokonaisturvallisuus on teema, jonka sisälle mahtuu monia ilmiöitä). Hypoteesinamme on, että ilmiölähtöisyys voisi olla myös vastaus koetun ja todennetun turvallisuuden parantamiseksi, mikäli se kykenee parantamaan poikkihallinnollisuutta, kokonaisvaltaisuutta ja osallisuutta.

Ilmiölähtöisyydellä näemme seuraavat pääpiirteet:

  • Kyky vahvistaa eri toimintapolitiikojen ja yhteiskunnallisen ongelmanratkaisun järjestelmän alajärjestelmien yhteensopivuutta ja politiikkajohdonmukaisuutta (esim. eri hallinnonalat ja yhteiskunnan sektorit), mikä puolestaan voi tehostaa toimintaa ja lisätä vaikuttavuutta;
  • Kyky tehdä riippuvuuksista ja syy-seuraussuhteista näkyvämpiä ja juurisyistä helpommin hahmotettavia, mikä voi osaltaan myös lisätä läpinäkyvyyttä ja parantaa toimintapolitiikkojen (policy) tieto- ja näyttöperustaa;
  • Potentiaali avoimemman ja dialogisemman valmistelun käytäntöjen kehittämiseksi ja käyttöönottamiseksi, mikä voi olla tavoite itsessään (osallisuuden vahvistaminen), mutta myös osaltaan keino julkisen toimintapolitiikan hyväksyttävyyden, demokraattisen järjestelmän toimivuuden ja sosiaalisen kestävyyden vahvistamiseksi.

Toivomme työryhmään puheenvuoroja, jossa ilmiölähtöisyyttä lähestytään näiden kolmen näkökulman kautta, joko käytännön toimintapolitiikan ja ohjauksen näkökulmasta yksittäisten kompleksisten yhteiskuntapoliittisten ongelmien viitekehyksessä (esim. liikkumattomuus, syrjäytyminen tai osattomuus yhteiskunnallisina haasteina), tähän liittyvien johtamiskäytäntöjen kannalta (kuten arviointiohjaus keinona parantaa politiikkajohdonmukaisuutta) tai teoreettisemmin (esim. verkostoteorian uudet avaukset suhteessa ilmiöperusteiseen politiikkakäytäntöön ja johtamiseen). Toimintapolitiikka ja ohjaus ei tarkastelussamme rajoitu valtionhallinnon toimintaan tai ohjaukseen, vaan toivotamme erityisesti tervetulleeksi kuntien, kaupunkien tai organisaatioiden sisäisen ilmiölähtöisen ohjauksen ja toiminnan esimerkkejä.

Esimerkkejä kysymyksistä, joita esityksissä voidaan käsitellä:

  • Millainen ilmiö kokonaisturvallisuus on ja miten sen osatekijöitä voitaisiin paremmin ymmärtää, johtaa ja organisoida turvallisuuden lisäämiseksi?
  • Mikä on ilmiölähtöisyyden merkitys kokonaisturvallisuuden kannalta? Mitä potentiaalia ja toisaalta ongelmia, riskejä tai epävarmuuksia tähän liittyy?
  • Millaisilla johtamiskäytäntöjen muutoksilla voidaan parantaa ilmiölähtöisempää toimintatapaa?
  • Mitä ilmiölähtöisyys edellyttää tulosohjaukselta, budjettiohjaukselta tai arviointikäytännöiltä?
  • Millaisia vuorovaikutuksen ja johtamisen muotoja organisaatioiden sisällä ja niiden välillä tarvitaan ilmiölähtöisyyden vahvistamiseksi?
  • Millaisia esimerkkejä ilmiölähtöisestä toiminnasta on ja mitä niistä tiedetään tutkimuksen valossa (edut, riskit, haitat…)?
  • Millaisia uusia konflikteja ja jännitteitä liittyy ilmiölähtöisyyteen? Miten näitä voisi hallita tai ratkoa?

 

Työryhmän vetäjät:

-          Kehitysjohtaja Kaisa Lähteenmäki-Smith (MDI), kaisa.lahteenmaki-smith@mdi.fi

-          Professori Virtanen Petri, Vaasan yliopisto

-          HTT Minna Branders, Maanpuolustuskorkeakoulu